- tuo monipuolinen, kiehtova ja mystinen, rauhoittava ja pelottava, ravintorikas ja yllätyksiä sekä ihmeitä täynnä oleva asia joka on meidän jokaisen ulottuvillamme. Tai ainakin pitäisi olla. Muutama vuosi sitten taaperoikäinen poika ja isoäiti pyörätuolissa oli mun vakiovaruste ja muistan kerran kun vietiin mummua pyörätuolilla metsään. Tuntui ettei voimat riitä, ähinää ja puhinaa riitti kun nostin, vedin ja työnsin pyörätuolia juurakoiden yli ja sammalmättäiden läpi. Ei päästy loppujen lopuksi edes kovin pitkälle kävelytieltä, mutta kuitenkin metsän puolelle. Mummun onnellisuus oli kaiken sen hien ja mielessä kiroilun väärti.
Reissun jälkeen pari ohikulkijaa sanoi, kuinka ihanaa kun viitsin viedä mummua ulos luontoon. Ihan kuin se olisi erikoisuus tai jonkinlainen bonus. Luonnon pitäisi kuulua kaikille iästä, asuinpaikasta ja fyysisestä kunnosta riippumatta.
Jo 15 minuutin luonnossa oleminen laskee verenpainetta.
Luonto tarjoaa meille lukemattomasti hyödykkeitä jo pelkällä olemassaolollaan, paikan mielen rauhoittumiseen ja kokonaisvaltaiseen hyvinvointiin. Jo 15 min luonnossa oleminen laskee verenpainetta. Luonnossa oleminen antaa perspektiiviä, olemme osa luontoa, emme sen yläpuolella. Se antaa mahdollisuuden kaikelle mitä olemme luoneet. Ilman sitä ei olisi meitä mutta ilman meitä se jatkaa kulkuaan. Kohdelkaamme sitä myös sen mukaisesti!
Se värjää sormet ja maistuu karkilta, se on arkinen kuin aamupuuro ja juhlava kuin täytekakku. Ja mikä parasta, se on superterveellinen ja sitä löytyy täältä meidän Suomen luonnosta! Lisäksi sitä saa poimia ihan vaan jokamiehenoikeuksilla, ompa onni.
Tämä on oodi vedelle sen monessa muodossa. Vesi on elämän lähde, paras janojuoma ja vanhin voitehista. Meille täällä Suomessa se on itsestäänselvyys, jota ei aina osaa arvostaa kun sitä on paljon ympärillä ja välillä liikaa kellarissa.